Kalamiehet ry
EtusivuYhdistysTapahtumiaJäsenasiatTyöpaikatValokuviaLinkitOta yhteyttä
Jäsenten uutiset
Uutisia

Ajankohtaisia uutisia kala-alalla:


Lohennousu käynnistynyt ennätystahtiin Tornion- ja Simojoella – seuraa tilannetta netissä  
 
Luonnonvarakeskus  16.06.2016 
 

Tornion- ja Simojokiin on noussut alkukesästä poikkeuksellisen runsaasti lohia: 14.6. mennessä Tornionjokeen on noussut 35 430 ja Simojokeen 2 642 lohta. Vastaaviin lohimääriin on ylletty aiempina kesinä vasta 2–3 viikkoa myöhemmin juhannuksen ja heinäkuun alun tienoilla. Lohennousu käynnistyi perinteiseen tapaan toukokuun lopulla. – Mikäli lohennousun huippu saavutetaan myös tänä kesänä samoihin aikoihin, lohien kokonaismäärä tulee olemaan ennätyksellisen suuri, kertoo tutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Romakkaniemen mukaan leuto talvi ja lämmin kevät ennakoivat varhaista kutuvaellusta. Runsaita nousulohimääriä selittää myös luonnonlohikantojen vahvistuminen.

Runsaan lohennousun myötä kalastajien alkukesän saaliit ovat olleet hyviä tänä kesänä. Viime vuosina Tornionjoesta on saatu saaliiksi 10 000–20 000 lohta/kalastuskausi. Jokikalastuksen lisäksi kymmeniä tuhansia Tornionjoen lohia kalastetaan vuosittain Itämerellä.

Luke seuraa lohennousun runsautta ja ajoittumista kaikuluotaimilla. Kaikuluotauksen ensimmäisinä kesinä 2009–2011 Tornionjoella havaittiin 20 000–30 000 nousulohta/kesä, ja vuodesta 2012 lähtien 50 000–100 000 lohta. Näin suuria lohimääriä ei ole havaittu missään muussa Atlantin lohen kutujoessa kahteen vuosikymmeneen. Simojoella lohimäärät ovat kasvaneet vastaavana ajanjaksona tuhannesta muutamaan tuhanteen loheen.

Tornionjoen lohikanta edelleen kasvussa

Nousulohiseurannan lisäksi Tornionjoella on parhaillaan käynnissä merelle lähtevien poikasmäärien seuranta. – Tänä keväänä merelle näyttää lähtevän ainakin kaksi miljoonaa poikasta, kun määrä aiempina vuosina on ollut noin 1,5 miljoonaa. Tornionjoen lohikanta on siis yhä kasvussa, Romakkaniemi toteaa.

Lohi kutee luontaisesti noin 40 Itämereen laskevassa joessa ja kaikkien jokien yhteenlaskettu poikastuotanto on nykyisin noin kolme miljoonaa merivaelluksensa aloittavaa lohenpoikasta vuodessa.

Lohennousua voi seurata 24/7

Nousulohimäärien kehitystä voi seurata verkossa (www.luke.fi/nousulohet) elokuun loppuun saakka, jolloin kutuvaellus päättyy. Luke julkaisee uusia tietoja lohimäärien kehityksestä lähes päivittäin.

Seurantatiedot saadaan Tornionjoessa napapiirin tuntumassa Kattilakoskella ja Simojoella nelostien sillan kupeessa sijaitsevista kaikuluotaimista. Kaikuluotaimet on kehitetty tutkimuskäyttöön, ja ne tuottavat vedenalaista videokuvaa, josta kalat lasketaan. Näitä ja muita luonnonlohikannoista kerättyjä tietoja käytetään lohikantojen hoidon ja kalastuksen säätelyn perustana.

 


 
Korkeakosken kalatie valmistui Kymijoella – Padon ohittaminen mahdollistaa vaelluskalojen luontaisen elinkierron
Maa- ja metsätalousministeriö 6.6.2016, kuva Pekka Väisänen

Tänään avattu Kotkan Korkeakosken kalatie kohentaa merkittävästi vaelluskalojen olosuhteita Kymijoessa ja vahvistaa Suomenlahden luonnonkalakantoja. Kalatie mahdollistaa lohen, taimenen ja siian emokalojen nousun voimalaitoksen padon ohi Kymijokeen kalojen lisääntymisalueille. Hallitus parantaa kärkihankkeen toimenpiteillä vaelluskalojen ja uhanalaisten kalakantojen tilaa useissa kohteissa eripuolilla Suomea.

– Tulemme käynnistäneeksi uuden vaiheen Kymijoen historiassa kun Kymijoen eniten vaelluskaloja houkutteleva jokihaara saadaan avatuksi kalojen kululle, sanoi kalatien avannut maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Kotkan Korkeakoskella.

– Satsauksilla kalakantojen elvyttämiseen voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia. Tämä koskee erityisesti Kymijokea ja Korkeakosken kalatietä, jossa jo yhden padon ohittaminen mahdollistaa vaelluskalojen luontaiseen elinkierron.

– Samalla kun kalatie edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä vahvistamme kestävän kalastusmatkailun, vapaa-ajankalastuksen sekä ammattikalastuksen edellytyksiä, ministeri Tiilikainen totesi.

Ministeri Tiilikaisen mukaan Kymijoella sekä Kotkan ja Haminan seudun merialueella on mahdollisuudet kehittyä merkittäväksi kansainvälisenkin kalastusmatkailun kohteeksi Helsingin ja Pietarin välillä. Nyt avattava kalatie on tärkein Kymijoella toteutettava vaelluskalojen elvyttämishanke, mutta lisäksi Kymijoella kunnostetaan nyt kuluvalla kärkihankekaudella muun muassa lisääntymisalueita ylempänä joessa.

Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttäminen on jo pitkään nähty tärkeänä osana Suomenlahden kalatalouden kehittämistä. Kymijoki onkin yksi hallituksen Luontopolitiikka-kärkihankkeen pilottikohteista, jotka on valittu kalatiestrategian kärkikohteista.

Korkeakosken kalatien nousukorkeus on 13 metriä ja betonikaukalon, jonka altaita myöten kalat nousevat, yhteispituus 205 metriä.

Vaelluskalakantoja elvytetään eri puolilla Suomea

Hallitus on nostanut vaeltavien sekä uhanalaisten kalakantojen elvyttämisen luontopolitiikan kärkeen. Hallitus sijoittaa vuoteen 2019 mennessä seitsemän miljoonaa euroa pilottihankkeisiin, joilla parannetaan muun muassa Itämeren lohen ja meritaimenen luontaisia lisääntymismahdollisuuksia vesivoimalaitosten sulkemissa joissa. Rahoitus kohdennetaan ripeästi liikkeelle lähteviin hankkeisiin, joissa on vahva alueellinen sitoutuneisuus.

– Valtion raha on jatkossa siemenrahaa. Toivon, että alueiden toimijat, vesivoimayhtiöt, muutkin yritykset, maakuntien liitot ja kunnat tulevat näihin hankkeisiin rahoituksella mukaan, sanoo ministeri Tiilikainen

Parannuksia on luvassa Kemi- ja Ounasjokeen, Iijokeen, Oulujokeen, Lieksanjokeen, Pielisjokeen, Hiitolanjokeen ja Kymijokeen. Ne on valittu kansallisen kalatiestrategian kärkikohteista. Kullekin joelle on jo koottu alueellinen yhteistyöryhmä, jotka päättävät, mihin kärkihankerahoitusta ryhdytään hakemaan. Myös muut kohteet ovat mahdollisia

http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/korkeakosken-kalatie-valmistui-kymijoella-padon-ohittamien-mahdollistaa-vaelluskalojen-luontaisen-elinkierron

 

M74-oireyhtymä jälleen Itämeren lohen vaivana  
 

Luonnonvarakeskus 27.04.2016 

Tänä keväänä kuoriutuvista Simojoen lohien poikasista osan ennakoidaan kuolevan M74-oireyhtymän vuoksi. Tämä voidaan päätellä viime syksynä kudulle nousseiden emojen mädin tiamiini- eli B1-vitamiinipitoisuuksista.

M74 on oireyhtymä, joka aiheuttaa lisääntymishäiriöitä Itämeressä syönnösvaelluksensa tehneille lohille. Oireyhtymä ilmenee vastakuoriutuneiden poikasten eli ruskuaispussipoikasten tiamiinin puutosoireina ja kuolemisena. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan enimmillään viidenneksellä emoista on mädissään niin vähän tiamiinia, että niiden poikaset tulevat kärsimään jonkinasteisesta tiamiininpuutoksesta. Kaikki tai osa näistä poikasista todennäköisesti kuolee touko-kesäkuuhun ajoittuvassa ruskuaispussivaiheessa. Kuolleisuus ei kuitenkaan ole niin suurta kuin se oli pahimmillaan 1990-luvun alussa.

M74:n esiintymistä seurataan vuosittain Simojoen lohien mädin tiamiinipitoisuuksien ja koehaudontojen avulla. Kuolleisuustiedot saadaan Keminmaan kalanviljelylaitoksen koehaudonnoista poikasten ruskuaispussivaiheen päätyttyä. – M74-seurantaan saatiin viime syksynä mätinäytteet vain 19:stä Simojokeen kudulle nousseesta lohesta. Mädin tiamiinipitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä kuin viitenä edeltävänä syksynä, kertoo erikoistutkija Pekka Vuorinen Luonnonvarakeskuksesta.
Syynä runsas rasvainen ravinto

M74:n voimistumisesta antoi viitteitä jo viimesyksyinen tieto siitä, että kilohailin vuosiluokka 2014 oli erittäin runsas − runsain sitten 1990-luvun. M74-oireyhtymää esiintyi paljon 1990-luvulla, jolloin meressä oli erityisen runsaasti nuorta kilohailia. – Pääsyönnösalueellaan, Itämeren pääaltaalla, lohi syö lähinnä kilohailia, joka on lähes kaksi kertaa niin rasvaista kuin lohen ravintokokoinen silakka. Luken tutkijat ovat pystyneet osoittamaan, että tiamiinin puutos johtuu hyvin runsaasta, rasvaisesta ravinnosta, kertoo tutkija Marja Keinänen.

Rasvainen kala sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, jotka hapettuvat herkästi. Tämä puolestaan lisää tiamiinin kulutusta lohen kutuvaelluksen ja  paaston aikana. Lohi lopettaa syömisen jo kutuvaelluksensa lopulla meressä ja paastoaa kesäkuisesta jokeen nousemisestaan aina lokakuuhun eli kutuun asti. Tiamiinia ei tällöin riitä tarpeeksi siirrettäväksi emolohessa kehittyvään mätiin.
 

Biotuotetehtaan vaikutuksia seurataan pitkällä kalastotutkimuksella – 1800 taimenta istutettiin mittareiksi

Yle 6.4.2016

Äänekosken biotuotetehtaan vesistövaikutuksia seurataan pitkäaikaisella kalastotutkimuksella. Tehtaan ylä- ja alapuolisiin vesistöihin istutetaan 1 800 järvitaimenta, joiden vaelluskäyttäytymistä seurataan kolmen vuoden ajan. Tutkimus alkaa hyvissä ajoin ennen tehtaan valmistumista, jotta muutoksista saadaan tietoa mahdollisimman kattavasti.  Metsä-Fibren ympäristölupa velvoittaa yhtiön maksamaan vuosittain noin 50 000 euroa kalatalousmaksua. Ne on tarkoitettu käytettäväksi jätevesistä kalataloudelle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Järvitaimenen merkintätutkimukseen maksusta käytetään kolmen lähivuoden aikana 23 000 euroa.

T-ankkurimerkillä merkityt taimenet istutetaan Naarakoskeen tehtaan yläpuolella sekä Kuhnamoon ja Kapeenkoskeen tehtaan alapuolisessa vesistössä. – Tarkoituksena on selvittää vaikuttaako uusi biotuotetehdas kalojen liikkeisiin. Äänekoskellahan on kalaportaita, joissa kalat pääsevät nousemaan Keiteleen puolelle ja nyt kun kaloja merkitään ennen tehtaan käynnistymistä, nähdään miten ne liikkuvat ja kasvavat, kertoo kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen ELY-keskuksesta.

Tehdas käynnistyy 2017

Vuonna 2017 käynnistyvä biotuotetehdas tuo väistämättä muutoksia vesistöön. Odotettavissa on ehkä pientä veden lämpenemistä, joka saattaa vaikuttaa kalojen liikkumiseen. – Lupaehdot ovat tietysti aika hyvät eli tehtaan pitää nyt seurata näiden merkittyjen kalojen lisäksi myös telemetriaseurannalla ensi kesänä kalojen liikkumista alueella. Ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, jos osoittautuu, että kalat eivät nouse kalaportaisiin, korostaa Paananen.

Rauno Oksanen Äänekosken kalastuskunnasta pitää seurantaa tärkeänä. – On hyvä että tiedetään eteenpäinkin miten kalat edistyy ja kasvaa. Tehtaan vaikutus on vielä arvoitus. Sitähän sitä toivotaan, että siitä ei olisi haittaa kovin paljon ainakaan.

Istutettavat kalat merkittiin Laukaan kalanviljelylaitoksella T-ankkurimerkillä, josta löytyy merkin palautustiedot Luonnonvarakeskukseen. Tutkimuksen kannalta on tärkeää, että kalastajat palauttavat merkit tai ainakin niiden tiedot tutkijoille.

Ilmoittaminen helpointa netissä

Jos kalastaja löytää merkityn kalan, niin siitä voi ilmoittaa helposti internetlomakkeella . Ilmoituksessa kerrotaan kalan pituus ja paino sekä pyyntiaika ja –paikka ja vielä pyydys millä kala on saatu. Ilmoituksesta saa viiden euron palkkion. – Nykyäänhän järvitaimenen rasvaeväleikattu alamitta on 50 senttiä ja luonnontaimen on kokonaan rauhoitettu Keski-Suomessa. Näistä ja alamittaisista kaloista pitäisi tietysti myös ilmoittaa kaikki tiedot Luonnonvarakeskukseen, opastaa Veli-Matti Paananen.

Kalastajat ovat olleet aikaisemmissa tutkimuksissa aika laiskoja palauttamaan merkkejä. – Kyllä niitä on jonkun verran palautettu, mutta aika huonosti, vaikka ne kuitenkin pitäisi palauttaa, kertoo Rauno Oksanen. Nyt istutettuja taimenia seurataan niin kauan kun merkkikalastuksia tulee eli maksimissaan viitisen vuotta. Aikaisempien tutkimuksien mukaan Keski-Suomessa esimerkiksi kaksivuotiaiden järvitaimenien istutukset ovat epäonnistuneet ja syytä ei tiedetä. Nyt istutetaan kolmivuotiaita taimia.

http://yle.fi/uutiset/biotuotetehtaan_vaikutuksia_seurataan_pitkalla_kalastotutkimuksella__1800_taimenta_istutettiin_mittareiksi/8789937

Suomalainen kala ui maailmalle – vastuullisesti tuotetut erikoistuotteet kiinnostavat

05.04.2016

Suomalaista kalaa viedään kansainvälisille markkinoille noin 42 miljoonalla eurolla vuodessa. Venäjän elintarvikkeille asettama tuontikielto vaikutti erityisen voimakkaasti kalavientiin, ja uusia markkinoita etsitäänkin yhdessä Food from Finlandin kanssa. Useat suomalaiset kala-alan yritykset, kuten Disas Caviar ja Hätälä hakevat kansainvälistä kasvua erityisesti Keski-Euroopasta, missä kiinnostavat kestävästi tuotetut kalatuotteet sekä erityisesti suomalaiset erikoistuotteet, kuten loimulohi ja kirjolohen mäti.

Suomessa kalanviljely on luvanvaraista ja tiukasti säädeltyä. Kalakannat sekä rannikolla että sisävesissä ovat vahvat ja kestävät kalastuksen. Kestävän tuotannon ja puhtauden ansiosta suomalainen kala kiinnostaa myös maailmalla. Erityistä vientipotentiaalia uskotaan olevan laadukkailla erikoistuotteilla, kuten loimulohella ja mädillä.

−  Mäti herättää kiinnostusta monessa maassa. Se on arjen luksusta, jonka moni kokee mielenkiintoisena. Erityisesti kirjolohen mäti on niche-tuote, jolla on edellytyksiä menestyä maailmalla. Suomalaisiin elintarvikkeisiin liittyy puhtauden ja raikkauden mielikuva. Haluamme olla ostajalle ja kuluttajalle varma valinta ja tarjota tuotteita, jotka ovat turvallisia, tasalaatuisia ja hyvän makuisia, kertoo Joachim Wolontis, Disas Caviarin liiketoimintajohtaja.

Tärkeä suomalaisten kalatuotteiden vientivaltti onkin vastuullisuus. Ympäristöarvot ovat tärkeitä ympäri maailman, eikä suomalainen kalastus uhkaa kalakantoja. Oululainen kalanjalostus- ja ruokatehdas Hätälä Oy korostaa toiminnassaan vastuullisuutta, nopeutta ja tuoreutta.

−  Hätälä on perheyritys, ja arvomme ovat sen mukaiset. Olemme keskittyneet rakentamaan vastuullisia ja korkealaatuisia kalatuotteita. Tunnustuksena pitkäjänteisestä työstämme olemme saaneet kansainvälisesti arvostetun laatusertifikaatin. Raaka-aineen laatu on meille tärkeää, ja suosimme suomalaista kalaa aina kun mahdollista. Pyrimme helpottamaan sekä kalastajien että asiakkaittemme työtä kehittämällä toimitusketjuamme jatkuvasti. Meille on kunnia-asia, että asiakkaamme saavat aina kalansa tuoreena, painottaa Hätälän varatoimitusjohtaja Matti Isohätälä.

Suomalaista kalaa markkinoidaan yhdessä

Huhtikuussa kala-alan ammattilaiset ympäri maailmaa kokoontuvat Belgiaan Brysselin Seafood Expo Global -tapahtumaan meren antimien ääreen. Messut ovat maailman merkittävin alan tapahtuma ja ammattilaisten kokoontumispaikka. Brysselissä esittäytyy yli 1 700 yritystä lähes 80 eri maasta. Paikalle pystytetään tänä keväänä myös Suomen maaosasto, jossa seitsemän suomalaisyritystä esittelee tuotteitaan yhtenäisen Food from Finland -tunnuksen alla.

−  Kyseessä on maailman johtava kala-alan ammattilaisten kohtaaminen, joka järjestetään vuosittain. Brysselin Seafood Expo on todella merkittävä tapahtuma myös suomalaisille yrityksille. Siellä on mahdollista esitellä tuotteitaan ja solmia tärkeitä kontakteja, kertoo toiminnanjohtaja Katriina Partanen Suomen maaosaston messujärjestelyistä vastaavasta Pro Kala ry:stä.

Lisätietoja:

Katriina Partanen, toiminnanjohtaja, Pro Kala ry, katriina.partanen@prokala.fi, p.0400 827 277


Uudet suositukset Vuoksen vesistön viimeisten vaeltavien järvitaimenten säilyttämiseksi 
 
Luonnonvarakeskus
31.03.2016 11:26
 

 Luonnonvarakeskuksen (Luke) geneettisen tutkimuksen perusteella Vuoksen vesistöalueelle laadittiin vaeltavan taimenen monimuotoisuutta tukeva hoitosuositus.

Vuoksen vesistössä on kaksi perinnöllisesti erilaistunutta vaeltavaa taimenkantaa, toinen Heinäveden reitin ja toinen Lieksanjoen ja Pielisjoen alueella. Luken geneettisten analyysien perusteella kantojen säilyttäminen erillisinä sekä viljelyssä että tuki-istutuksissa on tarpeellista, ja tuki-istutuksia varten nykyisin viljeltävän yhdistetyn kannan sijasta tulisi kahdesta linjasta perustaa erilliset emokalastot.

Vaeltavien taimenkantojen erittäin heikon tilan takia kutevia taimennaaraita on 2000-luvun kutupyynneissä saatu alle 10 vuodessa. Sen vuoksi nykyisen aikuisten kalojen emopyyntien sijasta emokalastot pitäisi perustaa jokipoikasista. Näin voidaan taata riittävä perinnöllinen monimuotoisuus viljeltävissä kannoissa ja perustajayksilömäärät saadaan suuremmiksi.

Geneettiset analyysit perustuvat vuosina 1999–2013 emokalapyynneistä sekä koekalastuksissa saaduista jokipoikasista kerättyihin yli 800 taimennäytteeseen. Vertailuaineistona oli yli 100 Mäntyharjun reitin koskialueilta kerättyä luonnonvaraista taimenen poikasnäytettä.

Vuoksen taimenkantoja ylläpidetään istutuksilla

Vuoksen vesistöalueella viimeisiä vaeltavia ja kalataloudellisesti merkittäviä taimenkantoja on ylläpidetty pääosin viljelyllä ja istutuksilla. Valtion vesiviljelyssä Lieksanjoen, Pielisjoen ja Heinäveden reitin taimenet on yhdistetty niin sanotuksi Vuoksen kannaksi 1990-luvun puolivälissä. Tavoitteena on ollut viljelykannan riittävän korkean perinnöllisen monimuotoisuuden ylläpitäminen, sillä eri pyyntipaikoista on saatu vain muutamia kutukaloja vuosittain.

Vuoksen vesistön erittäin uhanalaisten vaeltavien taimenkantojen hoidon tärkein tavoite on kantojen säilyttäminen luontaisessa ympäristössään elinkelpoisena ja itsensä ylläpitävinä. Hoidon onnistuminen edellyttää kokonaisvaltaisen hoito-ohjelman laatimista ja toteuttamista. Viljelykantojen eriyttäminen vaatii tuekseen johdonmukaisen istutusten linjauksen ja monipuoliset luonnonvaraisen lisääntymisen tukitoimenpiteet.

Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa vuonna 2010 eteläisen Suomen taimenkannat on arvioitu erittäin uhanalaisiksi, ja niiden kalastaminen on kielletty vuoden 2016 alussa voimaan tulleella kalastusasetuksella. Vuoksen vesistön luonnonvaraiset vaeltavat taimenpopulaatiot ja myös viljelykäytössä olevat kannat ovat kalataloudellisesti, alueellisesti ja koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen arvokkaita.

http://jukuri.luke.fi/handle/10024/532051


TENOJOELTA 78 TONNIA LOHTA – SAALIS EDELLEEN KESKIMÄÄRÄISTÄ PIENEMPI

LUKE 24.3.2016

Kalastuskaudella 2015 Tenojoelta saatiin lohta noin 78 tonnia: Suomen puolelta 43 tonnia ja Norjan puolelta 35 tonnia. Kokonaissaalis väheni molemmissa maissa edellisvuodesta ja oli lähes 40 prosenttia pienempi kuin pitkän aikavälin keskisaalis (125 tonnia/vuosi). Suomen puolen lohisaalis oli 11 tonnia pienempi kuin pitkän aikavälin keskisaalis (54 tonnia/vuosi).

Tenojoen vesistöalueen Suomen puolen lohisaaliista paikalliset kalastajat saivat 50 prosenttia, kalastusmatkailijat 47 prosenttia ja Tenon sivujokien erilliset vapakalastajaryhmät kolme prosenttia. Norjan puolella paikkakuntalaiset saivat saaliista noin 90 prosenttia ja kalastusmatkailijat noin kymmenen prosenttia. Norjan puolella tilastoitiin lisäksi vapautetuksi 320 lohta, yhteispainoltaan noin 1 000 kiloa.

Tenojoen lohisaaliista 44 prosenttia saatiin perinteisillä verkkopyyntitavoilla

Tenojoen vesistöalueen lohisaaliista 35 tonnia saatiin eri verkkopyyntitavoilla (kulkutusverkoilla, seisovilla verkoilla ja lohipadoilla). Lohisaaliista 43 tonnia saatiin vapasaaliina, joka jakautui lähes tasan paikkakuntalaisten ja kalastusmatkailijoiden kesken.

Suomessa lunastettiin 390 verkkopyyntilupaa ja Norjassa 230. Lohen vapakalastuslupia paikkakuntalaiset lunastivat Norjassa kolme kertaa enemmän kuin Suomessa: Norjassa 1 200 ja Suomessa 370 lupaa. Paikallisten lunastamien lupien määrä ei kerro eri kalastustapojen todellisesta käytöstä. Norjan puolella on arvioitu, että noin 170 verkkoluvan lunastanutta käytti jotain verkkopyyntitapaa. Samoin Suomessa verkkoluvan ostaneista vain noin puolet kalasti jollain verkkopyyntitavalla.

Kalastusmatkailu Suomessa selvästi suositumpaa kuin Norjassa

Suomen puolen kalastusmatkailijat ostivat yhteensä 33 400 kalastusvuorokautta Suomen ja Norjan väliselle rajajokiosuudelle Teno-Inarijoessa. Norjassa myytiin vain 770 kalastusvuorokautta yhteiselle rajajokialueelle. Norjassa Tenon vesistöalueen matkailijoiden kalastus painottui Norjan sivujokiin (1 200 vrk) ja Norjan puoleiselle Ala-Tenolle (1 050 vrk). Suomalaiset kalastusmatkailijat kalastivat rajajokialueen lisäksi Tenojoen Norjan alajuoksun vesialueilla noin 330 kalastusvuorokautta.

Tenojoen lohisaaliiden ja lohenkalastuksen seuranta on osa Suomen ja Norjan välistä kalastussopimusta. Suomessa saaliiden ilmoittaminen on toistaiseksi vapaaehtoista, ja saalistilastot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemiin kalastustiedusteluihin (saalispalaute/kirjanpito, kalakantanäytteet sekä posti- ja puhelintiedustelut). Vastaamatta jättäneiden paikallisten kalastajien lohisaalis arvioidaan kalastuslupatietojen ja kalastuksen valvonnan seurantatietojen perusteella. Suomessa 60–85 prosenttia eri kalastajaryhmiin kuuluvista kalastajista ilmoitti saalistietonsa vuonna 2015.

Norjassa sekä paikkakuntalaisilla että kalastusmatkailijoilla on velvollisuus ilmoittaa lohisaaliinsa sähköiseen saalisseurantajärjestelmään. Saalisilmoitusvelvoitteeseen tultaneen siirtymään myös Suomen puolella Tenon uuden kalastussopimuksen myötä.

https://www.luke.fi/uutiset/tenojoelta-78-tonnia-lohta-saalis-edelleen-keskimaaraista-pienempi/


Tutkijat löysivät lohen koon määräävän geenin – sama geeni säätelee ihmisen murrosikää
 

LUKE 05.11.2015

Suomalais-norjalainen tutkijaryhmä on löytänyt geenin, joka määrää lohen koon sen palatessa mereltä kotijokeensa kutemaan. Yllättäen sama geeni säätelee myös ihmisen murrosiän alkamista. Tuloksilla on merkittäviä vaikutuksia lohikalakantojen hoitoon ja suojelemiseen, ja niiden soveltaminen voi edistää jopa murrosiän terveysvaikutusten tutkimista.

Jokeen nousevan sukukypsän lohen koko riippuu merellä vietettyjen vuosien määrästä. Lohen merivaelluksen pituuden geneettistä taustaa ei ole aiemmin tunnettu, ja sen ottaminen huomioon lohikantojen hoidossa on ollut vaikeaa. Monilla lohikannoilla sukukypsyyden saavuttamisen ikä, eli merivuosien määrä, on alentunut.

Yhteistutkimushanke Turun yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja useiden norjalaisten tutkimuslaitosten kesken on paljastanut lohen perimästä yksittäisen geenin, joka vaikuttaa erittäin voimakkaasti sukukypsyysikään, ja täten myös lohen koon vaihteluun. – Löytämämme VGLL3 -geeni säätelee rasvojen kertymistä kehoon, mikä on tärkeä muuttuja sukukypsyysiän määräytymisessä. Yllättäen tämä sama geeni on mukana säätelemässä ihmisen murrosiän alkamista. Tutkimustuloksella on tärkeitä soveltamismahdollisuuksia luonnonlohikantojen hoidossa ja suojelemisessa. Lisäksi tulos voi edistää tutkimusta, joka liittyy ihmisen murrosiän ajankohdan määräytymiseen ja myöhäisen tai aikaisen murrosiän terveysvaikutuksiin, toteaa akatemiaprofessori Craig Primmer Turun yliopistosta.

Geeni säätelee sukukypsyysikää eri tavoin koirailla ja naarailla

Tarkastelemalla geenin vaikutusta sukukypsyysikään naarailla ja koirailla erikseen, tutkijaryhmä löysi tärkeän, aiemmin tuntemattoman perinnöllisen määräytymisen mekanismin. Koiraat ja naaraat jakavat saman perimän ja ovat siihen sidottuja, vaikka luonnonvalinta vaikuttaisi eri suuntiin sukupuolten kesken jonkin ominaisuuden suhteen. Luonnonvalinta voi vaikuttaa esimerkiksi aggressiivisuuteen, joka voi olla tarpeellinen piirre koiraalle, mutta epäsuotuisa naaraalle. – Niin sanottu evolutiivinen köydenveto sukupuolten välillä on yleistä, ja sen seurauksena kumpikaan sukupuoli ei välttämättä hyödy ominaisuudesta ihanteellisesti. Tämä voi johtaa jopa populaation sukupuuttoriskin kasvamiseen. Sukupuolten tulisi pystyä eriyttämään ominaisuuden geneettinen kontrolli, mikä on yhden suurivaikutteisen geenin tapauksessa vaikeaa, Primmer sanoo.

Sekä koiras- että naaraslohien koko ja menestys lisääntymisessä kasvavat, mitä pidempään ne viipyvät meressä ennen sukukypsyyden saavuttamista. Samalla kuitenkin kasvaa riski menehtyä ennen lisääntymismahdollisuutta. – Tämän ristiriidan paras ratkaisu on sukupuolten kesken erilainen. Koiras hyötyy sukukypsyyden saavuttamisesta nuorempana ja pienempänä, kun taas naaraalle optimaalinen aika palata kutemaan on vanhempana ja suurempana, Primmer kertoo.

Sukupuolten välinen ristiriita on ratkaistavissa, jos sama geeni säätelee sukukypsyysikää eri sukupuolten kannalta optimaalisesti, eli keskenään eri tavalla. Vaikka tällaista geneettisen kontrollin tärkeyttä on tarkasteltu teoreettisesti evoluutiomalleissa, sukupuolten kesken erilaista yhden geenin säätelyä ei ole aiemmin havaittu luonnossa. Tutkijat löysivät tämän ilmiön nyt lohesta. – Ilmiötä voidaan hyödyntää lohikantojen hoidossa ja suojelussa. Lohen koon määräävää geeniä voitaisiin käyttää esimerkiksi palauttamalla suuria, myöhemmin sukukypsyyden saavuttavia yksilöitä populaatioon, jossa niiden osuus on pienentynyt, sanoo tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro Luonnonvarakeskuksesta.

– Koska eri sukupuolet hyötyvät saman geenin eri muodoista, luonnonvalinta suosii molempia muotoja ja ne säilyvät lohikannoissa. Tämän seurauksena sukukypsyysiän vaihtelu säilyy populaatiossa, mikä lisää lohikantojen vakautta ja sopeutumiskykyä. Tutkimuksen tulokset vaikuttavat oleellisesti lohikantojen sukukypsyysiän ja -koon vaihtelun säilyttämismahdollisuuksiin, Erkinaro lisää.

 http://www.luke.fi/tiedote/tutkijat-loysivat-lohen-koon-maaraavan-geenin-sama-geeni-saatelee-ihmisen-murrosikaa/?f=544845&n=&r=822257&c=18862563


Kalatuotteiden vienti Venäjälle loppui elokuussa – viennin kasvu Tanskaan korjasi lovea 

7.5.2015 Luonnonvarakeskus

Suomesta vietiin kalaa ja kalatuotteita ulkomaille 65,8 miljoonaa kiloa vuonna 2014. Viennin määrä kasvoi neljällä miljoonalla kilolla edellisvuodesta. Viennin arvo, vajaa 42 miljoonaa euroa, oli kuitenkin yli kolme miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2013.

Tärkeimmät kalan ja kalatuotteiden vientimaat olivat Viro (23,0 milj. euroa), Tanska (6,9 milj. euroa), Venäjä (5,5 milj. euroa) ja Ruotsi (2,7 milj. euroa). Vienti Viroon kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna neljällä miljoonalla eurolla. Tanskaan vietyjen kalan ja kalatuotteiden määrä kasvoi, mutta arvo pysyi samalla tasolla kuin vuonna 2013. Vienti Venäjälle supistui 3,6 miljoonalla eurolla ja vienti Ruotsiin 3,2 miljoonalla eurolla.

Pakastettua kokonaista silakkaa ja kilohailia vietiin Venäjälle 10,3 miljoonaa kiloa, mikä oli kolmasosan vähemmän kuin vuonna 2013. Vienti Venäjälle tyrehtyi vuoden 2014 elokuussa Venäjän asettamien tuontikieltojen vuoksi. Tanskaan viedyn silakan määrän nousu korvasi kuitenkin Venäjän viennin päättymisen aiheuttamaa aukkoa. Tanskaan vietiin tuoretta kokonaista silakkaa 20,0 miljoonaa kiloa, mikä on lähes kaksinkertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna. Sen lisäksi Tanskaan vietiin uutena tuotteena pakastettua kokonaista silakkaa 2,3 miljoonaa kiloa. Viroon viedyn pakastetun silakan ja kilohailin määrä pieneni kymmenen prosenttia 8,5 miljoonaan kiloon.

Tärkeimmät vientituotteet Suomesta olivat tuore kirjolohi ja lohi, tuore ja pakastettu silakka ja kilohaili, suolatut tai savustetut lohet, mäti ja mätituotteet sekä rehukala.

Yli puolet tuontikalasta norjalaista

Suomeen tuotiin 116 miljoonaa kiloa kalaa ja kalatuotteita vuonna 2014. Tuontimäärä oli sama kuin edellisvuonna. Tuonnin arvo sen sijaan pieneni hieman, 394 miljoonaan euroon, mikä oli 8 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2013. Tuonnin määrästä 67 prosenttia ja arvosta 92 prosenttia oli elintarvikkeeksi tuotua kalaa tai kalatuotteita.

Tärkeimmät kalan ja kalatuotteiden tuontimaat olivat Norja (186,2 milj. euroa), Ruotsi (65,9 milj. euroa), Tanska (32,4 milj. euroa) ja Viro (20,6 milj. euroa). Tuonnin kokonaismäärästä yli puolet eli 62 miljoonaa kiloa tuli Norjasta. Tärkeimmät Norjasta tuodut kalatuotteet olivat tuore kokonainen lohi (32 miljoonaa kiloa), katkaravut, sillivalmisteet ja -säilykkeet, kalarasvat ja -öljyt sekä kalajäte. Ruotsista tuotiin kalaa ja kalatuotteita lähes 17 miljoonaa kiloa, erityisesti tuoretta kirjolohta, kalavalmisteita ja - säilykkeitä sekä tuoretta silakkaa. Tanskasta tuotiin yhteensä 11,8 miljoonaa kiloa mm. kalavalmisteita ja -säilykkeitä, pakastettua kokonaista kalaa, pakastettuja kalafileitä, mätituotteita ja äyriäisiä, kalajauhoa sekä kalarasvoja ja -öljyjä. Thaimaasta tuotiin pääasiassa tonnikalavalmisteita ja -säilykkeitä.


Suomalainen superherkku – jokaisen saatavilla, nopea valmistaa eikä maksa mitään 
 
YLE 5.5.2015, Kuva: Petri Vironen / Yle

 
Ahven on suomalaisen luonnon mestariteos, jota ammattilaiset jumaloivat, mutta osa kansalaisista karsastaa. Helposti pyydettävän maukkaan körmyniskan menestystarinan tiellä seisoo vain yksi este – ruotokammo. Ahvenesta on yritetty leipoa vuosien varrella vientituotetta, mutta suuri menestys odottaa vielä itseään. Vaikka ahventa saa mistä tahansa ja milloin tahansa, ammattimainen kalastus vaatisi riittävän saalistakuun. Oma haasteensa on myös tarvittavan logistisen ketjun rakentaminen. – Ja kyllä meitä kuluttajiakin voi arvostella. Emme ole valmiita maksamaan suomalaisen työn ja kalan hintaa. Ostetaan mieluummin halpaa kasvattamoista tulevaa kalaa, kokki Markus Maulavirta arvelee. Ahven on useimpien ruoka-ammattilaisten suosikki. Tavallinen  kansalainen katsoo piikikästä eväkästä hieman karsaasti. – Aromikas, kiinteälihainen, helppo valmistaa ja yksinkertaisesti maukas. Joskus kuulee sanottavan, että tuli pelkkää ahventa. 

Kestää ilmastomuutoksen ja vedenlaadun vaihtelut

Ahven on Suomen kansalliskala, eikä syyttä. Raitapaitoja löytyy lähes kaikista Suomen järvistä, lammista ja merialueilta. Vain pienet talvisin umpeen jäätyvät lammikot ja aniharvat pohjoisen tunturivedet ovat säästyneet ahvenelta. – En tiedä, onko ahven runsaslukuisin, mutta yleisin se on, Luonnonvarakeskuksen kalakantoihin perehtynyt erikoistutkija Jari Raitaniemi sanoo.
Ahvenkannat ovat vahvoja, mutta kantavaihteluja kuitenkin ilmenee. Vuosittain syntyvää ikäluokkaa suosii lämmin kesä, jotta poikaset ehtivät yli viisisenttisiksi ennen seuraavaa talvea. Liian pienet päätyvät kilpailijoiden ravinnoksi. – Ahvenkanta kestää pyyntiä hyvin. Se on tehokas lisääntymään ja itseasiassa itse säätelee kantaansa myös itse.
Ammattikalastajat pyytävä meri- ja järvialueilta ahventa noin miljoonaa kiloa vuodessa. 

Harrastajakalastajien saalismäärä on moninkertainen. Kolme vuotta sitten saaliiksi arvioitiin seitsemän miljoonaa kiloa. Jari Raitaniemi muistuttaa, että tehokas pyynti raivaa tilaa uusille körmyniskoille. – Iso ahven syö omia poikasiaan, joten ahventen pyytäminen tekee tilaa uusille isoille ahvenille. Pienemmissä vesistä on usein tilanne, että ahvenella on tiukka ravintokilpailu, mikä vähentää isoksi kasvavien ahventen määrään. Eli kalastaminen antaa useammalle mahdollisuuden kasvaa paistinpannukokoon. – Kyllä pyyntiä voidaan lisätä, mutta mahdotonta minun on sanoa, että minkä verran, Raitaniemi  aprikoi.

Yksi ahvenen menestystekijöistä on kyky sietää erilaista ympäristöä. Ahven viihtyy laadultaan hyvin erilaisissa vesissä. – Sietää humusvesiä, sietää hapanta vettä ja sen kutuprosessi on sellainen, ettei se vaadi kummoista paikkaa. Mäti on sillä tavalla erikoinen, että kutu onnistuu hyvin ja se on pahanmakuinen, joten se ei kelpaa kilpailijoiden syötäväksi, Jari Raitaniemi. – Pahin uhka poikasille on kylmä kesä ja runsas särkikanta. Ne voivat johtaa siihen, etteivät ne ehdi kasvaa riittävän suuriksi ennen seuraavaa talvea.

Ahventa voi pyytää lähes ympärivuoden. Välineeksi sopii ainakin onki, pilkki, katiska, verkko ja rysä.
Saalisvarmin ajankohta on keväällä kudun yhteydessä. Jari Raitaniemen mukaan ahventa voi pyydystää kudulta aivan hyvällä omallatunnolla. – Ei muuta kuin pyydykset veteen. Katiskasaalis on usein koirasahvenvoittoinen. Katiska muistuttaa risukkoa ja houkuttelee siksi koiraita paikalle, ehkä jonkun naaraankin. 

Paras kalastuskausi käsillä

Paras ahvenen pyyntiaika ajoittuu kevääseen. Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousasiantuntija Seppo Reponen arvioi, että keskisessä Suomessa kutu on pian käsillä. – Ahven kutee kun vesi lämpenee kuuteen asteeseen, ja se on pian käsillä. Vielä viikonloppuna näytti siltä, että ahven oli syvällä, mutta nyt viikolla vesi lämpenee. Reposen mukaan katiska kannattaa heittää karikon tai ruohikon läheisyyteen, josta löytyy kasvillisuutta. Ahvenen pyyntimuodoista pilkki ja onki kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. Katiska ja sitä järeämmät pyydykset tarvitse valtion kalastuksenhoitomaksun ja vedenomistajan luvan.
 
Istutetut meritaimenet kasvavat entistä paremmin Itämeren rannikolla, mutta joutuvat saaliiksi yhä nuorempina 

30.3.2015 8:45 | Luonnonvarakeskus, kuva LUKE

Istutettujen meritaimenten kasvu on parantunut Itämeren rannikolla. Suomenlahdella taimen kasvaa nopeammin kuin Pohjanlahdella. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan istutettujen ja merkittyjen taimenten merkkipalautustulos on sitä vastoin heikentynyt voimakkaasti 1980-luvulta lähtien. Istutuksilla ei ole kyetty olennaisesti parantamaan meritaimenkantojen tilaa.

Istutettujen taimenten palautustulos heikentynyt ja pyyntikoko pienentynyt.

Suomen rannikkovesiin ja -jokiin istutetaan vuosittain yli miljoona meritaimenen vaellus- tai jokipoikasta. Tutkimuksen mukaan istutusten tuotto ja hyöty jäivät heikoiksi, eikä istutuksilla ole pystytty myöskään olennaisesti lisäämään jokeen nousevien ja kutevien kalojen määriä, sillä taimenet eivät ehdi saavuttaa sukukypsyysikää ennen saaliiksi joutumista. Istutettujen taimenten selviäminen kalastuskokoiseksi on heikentynyt merkkipalautusten perusteella voimakkaasti 1980-luvulta lähtien. Istutuspoikasten huonoon menestykseen ovat saattaneet vaikuttaa monet eri tekijät kuten poikasten laatu, istutuspaikan epäedulliset olosuhteet, poikasten alttius joutua petojen saaliiksi ja petojen määrä. Myös kalastajien halukkuus palauttaa kalamerkkejä on saattanut vähentyä, mikä vaikeuttaa poikasten eloonjäännin arvioimista.

Tutkimuksen mukaan myös taimenten pyynti-ikä on laskenut: 2000-luvulla jo yli puolet Suomenlahdelta (51 %) ja Pohjanlahdelta (53 %) saaduista merkkipalautuksista oli peräisin istutusvuonna pyydetyistä taimenista. Vielä 1980-luvulla istutusvuonna taimenista pyydettiin Suomenlahdella 14 ja Pohjanlahdella 27 prosenttia. Tulosten mukaan alamittaiset taimenet ovat usein siian, kuhan ja ahvenen verkkokalastuksen sivusaalista.

Suomen rannikkojokien luonnonvaraiset meritaimenkannat ovat hyvin heikkoja. Koska vain pieni osa istukkaista saavuttaa sukukypsyyskoon ja -iän, istutuksilla ei ole kyetty olennaisesti parantamaan meritaimenkantojen luonnontuotantoa. Uhanalaisten luonnonkantojen suojelu edellyttää välttämättä nykyistä tehokkaampaa kalastuksen säätelyä. Yksi keinoista on taimenistukkaiden pakollinen rasvaeväleikkaus, joka mahdollistaisi valikoivan pyynnin, jolloin saaliiksi saisi ottaa vain rasvaevättömiä istutettuja meritaimenia.

Lue tästä koko juttu

Lisää tietoa meritaimenen kasvusta julkaisusta:

Irma Kallio-Nyberg, Irma Saloniemi, Eero Jutila 2015. Growth of hatchery-reared sea trout (Salmo trutta trutta) on the Finnish coast of the Baltic Sea. Boreal Environment Research 20: 19-34.

 

Luonnonvarakeskus (Luke) aloitti 1.1.2015 

30.3.2015 Markku Pursiainen
 

Luonnonvarakeskus (Luke) muodostettiin kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta (MTT, Metla, RKTL) ja Tiken tilastotoiminnasta. Luke jatkaa edeltäjiensä työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden kehittämiseksi. 

Luken organisaatio tulee väistämättä ajan myötä tutuksi Kalamiehet ry:n jäsenille. Tutut tekijät löytyvät nyt vähän erilaisten nimikkeiden alta, mutta enimmäkseen kyse on RKTL:stä Lukeen sellaisenaan siirtyneistä palikoista.

Kalaluonnonvarojen ja vesiviljelyn tutkimus-, seuranta- ja asiantuntijatehtävät tehdään, kuten ennenkin, hankkeina, projekteina ja seurantoina, joilla on omat hankekohtaiset nimensä. Hankkeet sijoitetaan vähän isompaan kokonaisuuteen, tiimiin, jonka toimintaa koordinoi tiimiesimies. Tiimit taas on koottu samaa osaamisaluetta edustavaksi ryhmäksi, jolla on päällikkö. Ja ryhmät muodostavat lopulta tutkimusyksikön, jolla on johtaja.

Vaikuttaa monimutkaiselta, mutta jotenkin nykyisellään noin 1700 henkilötyövuoden asiat on järjesteltävä. Käytännön esimerkki on kuitenkin paikallaan; otetaan sellaiseksi vaikka luonnonvarojen seurannat, monia yleensä kiinnostava kokonaisuus:

Tutkimusyksikkö: Luonnonvarat ja biotuotanto

Ryhmä: Kala- riista- ja metsäseurannat

Tiimit: Meri- ja vaelluskalaseurannat

Sisävesien kalaseurannat

Metsäympäristön tilaseurannat

Suurpeto- ja riistaseurannat

Jos siis on tekemisissä tai kiinnostunut sisävesillä vaikka muikku- tai rapukantojen tilasta, löytyvät hankkeet ja niiden tekijät Sisävesien kalaseurannat -tiimistä.

Luken verkkosivut www.luke.fi kohenevat kaiken aikaa, mutta kaikkia uudistuksia siellä ei suoraan näy. Mitään aikaisemmin RKTL:n sivuilta löytynyttä ei kuitenkaan ole bittiavaruuteen kadotettu, vaan esimerkiksi julkaisut löytyvät Luken etusivun kautta klikkaamalla ylälaidasta kohtaa Julkaisut.


Suomalaisen lautaselle halutaan kotimaista kalaa 
LUKE 23.03.2015, kuva PLUGI

Kala maistuu suomalaiselle kuluttajalle, sillä kalan kysyntä on lähes kaksinkertaistunut 1980-alun jälkeen. Yli 80 prosenttia kaupallisesta tarjonnasta on kuitenkin tuontikalaa. Kuluttajat toivovat lisää kotimaista kalaa. 1980-luvun alussa lähes kaikki tuorekala oli kotimaista. Suomalaiset söivät silloin vielä yli 30 miljoonaa kiloa silakkaa, kun nykyinen kulutus on enää kymmenesosa tästä. Muilla luonnonkaloilla kuten siialla, kuhalla ja ahvenella olisi kotimarkkinoilla kysyntää, mutta niiden tarjonta on kausiluonteista ja ammattikalastajien huvetessa vähäistä. Myös vapaa-ajankalastuksen saaliit ovat vähentyneet. Kasvatettu kala ja tuontikala ovat vuosien mittaan korvanneet kotimaista luonnonkalaa.
 

Norjalainen lohi Suomen syödyin kala

Vesiviljely on maailmalla nopeimmin kasvavaa elintarviketuotantoa. Suurinta kasvu on Aasiassa, mutta Suomen kannalta merkittävintä on Norjan lohenviljely. Norjan lohituotanto on kasvanut noin 9 prosenttia vuodessa, ja tuoreen lohen tuonti Suomeen on lisääntynyt samaa tahtia. Norjan lohi onkin tänä päivänä syödyin kala Suomessa. Jo puolet suomalaisten ostamista kaloista on kasvatettua lohta tai kirjolohta.
 
Tuontilohen valtteina ovat olleet edullinen hinta, tasainen laatu ja saatavuus. Lohi sopii nykyaikaisen kauppaketjun vaatimuksiin. Varma saatavuus takaa sen, että jalostus, jakelu ja markkinointi voidaan suunnitella hyvissä ajoin. Ison kalan jalostus on kannattavaa, ja se sopii monenlaisiin tuotteisiin. Kuluttaja arvostaa lohta, ja lohi on vähittäiskaupan tärkeimpiä sisäänvetotuotteita.
 
Kotimainen kalankasvatus ei ole tiukkojen ympäristövaatimusten vuoksi pystynyt vastaamaan kansainväliseen kilpailuun. Suomen oma tuotanto on supistunut ja osa suomalaisista yrityksistä tuottaa kotimarkkinoille tarkoitettua kirjolohta Ruotsissa.

Kalan tuotannon kehityksen suuntaa halutaan muuttaa.

– Kotimaiselle laadukkaalle lähikalalle olisi kysyntää. Uudella vesiviljelystrategialla edistetään tehokasta ja ympäristöystävällistä kalankasvatusta. Yritykset hakevat tutkimuksen tuella kestävää kasvua avomeri- ja kiertovesikasvatuksesta. Vajaasti hyödynnetyissä runsaissa luonnonkalavaroissa on myös uusia mahdollisuuksia, jos koko tarjontaketju saadaan toimimaan kannattavasti, Luonnonvarakeskuksen tutkija Jari Setälä kommentoi.
– Seuraamme Luonnonvarakeskuksessa entistä tarkemmin kalamarkkinoita tuottaaksemme tietoa kalan kysynnän kehittymisestä ja kehittämistoimien onnistumisesta.
Tietopaketti kalan kulutuksesta ja tuotannosta
Luonnonvarakeskus on koostanut ajankohtaista tietoa kalan tuotannosta, tuonnista, viennistä ja kulutuksesta vasta valmistuneeseen kalamarkkinakatsaukseen. Katsauksesta löydät myös FAO:n ennusteet maailman kalatuotannon ja tuotteiden arvon kehityksestä vuoteen 2022 mennessä.
 

 


Lounaisrannikon sukukypsät kuhat entistä nuorempia ja pienempiä – kudulle tarvitaan myös kookkaita kuhia 
LUKE 24.02.2015, Kuva ARI SAURA
 
 
Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksen tutkimuksen mukaan Saaristomeren kuha saavuttaa sukukypsyyden pienempänä kuin viime vuosikymmeninä. Pitkään jatkunut valikoiva kalastus on todennäköisesti vaikuttanut kuhakantaan siten, että pieninä ja nuorina kypsyvät kuhat muodostavat nykyisin enemmistön kannasta. Kalastajien kannalta ilmiö on epäedullinen, koska siihen liittyy yleensä heikompi saalistuotto. Tilanteen parantamiseksi kudulle pitäisi päästä myös isokokoisia, myöhään sukukypsäksi tulevia kaloja.

Tutkituissa Saaristomeren kuhan vuosiluokissa (1993–2006 ) sukukypsyyskoko on pienentynyt 1–3 prosenttia vuodessa.  Esimerkiksi viisivuotiaiden naaraiden sukukypsyyskoko on pienentynyt tutkitulla ajanjaksolla noin 38 sentistä 29 senttiin. Nelivuotiailla koirailla muutos oli 33 sentistä 25 senttiin.

Tutkimuksessa sukukypsymiskokoa seurattiin menetelmällä, jolla voidaan erottaa kalan iästä ja ympäristötekijöistä johtuvat ja kalan kasvuun tai kuntoon liittyvät muutokset mahdollisesta evoluution aiheuttamasta trendistä. Koska ympäristötekijöillä ei voitu selittää havaittuja muutoksia, tutkimuksen mukaan tärkein syy sukukypsyyskoon muuttumiseen on voimakas ja koon suhteen valikoiva kalastus. Saaristomerellä kuha on yksi sekä ammatti- että vapaa-ajankalastuksen tärkeimmistä saalislajeista, ja yli 60 prosenttia pyyntikoon saavuttaneista kuhista kalastetaan pois vuodessa. Tämän seurauksena lisääntymään pääsevät pääsääntöisesti ne kuhat, jotka tulevat sukukypsiksi alle 37 senttimetrin pituisina, joka on kuhan alamitta.

Suurin osa kuhasaaliista saadaan verkoilla, ja niihin voivat tarttua jo vähän alamittaa pienemmätkin kuhat. Useiden vuosikymmenien ajan jatkuneen valikoivan pyynnin seurauksena pieninä ja nuorina kypsyviä yksilöitä on yhä suurempi osa kannasta.

Sukukypsyyskoon muuttuminen on kalastuksen kannalta haitallinen ilmiö, sillä sukukypsä kala käyttää voimavarojaan lisääntymiseen kasvun kustannuksella. Tämän vuoksi kalan kasvunopeus yleensä heikkenee, ja kalastajien saaliit pienenevät. Kuhalla ei kasvun hidastumista todettu luultavasti siksi, että samalla ajanjaksolla veden lämpötila on noussut, mikä taas nopeuttaa kasvua. Kuitenkin kuhien kuntokerroin on pienentynyt merkitsevästi, eli kalat ovat laihempia kuin ennen. Tutkimuksessa ei selvinnyt, liittyykö tämä sukukypsyyskoon muutokseen ja kasvaneeseen lisääntymispanostukseen vai onko se erillinen ilmiö.

Kookkaampina sukukypsyvät kuhat pitäisi päästää kudulle

Epäsuotuisa kehitys voitaisiin pysäyttää vähentämällä kalastuspainetta ja suurentamalla kuhan pyyntikokoa niin, että myös kookkaampina kypsyvät yksilöt ehtisivät kutea. Jos verkkokalastuksessa käytettäisiin suurempia silmäkokoja, runsastuisivat myös isokokoiset kuhat ja muut petokalat, joita tehokkaasti kalastetuissa vesissä on yleensä vähän.

Suurten kalojen määrää voitaisiin lisätä myös ottamalla käyttöön ylämitta, joka parantaisi kaikkein suurimmiksi kasvavien yksilöiden lisääntymismahdollisuuksia ja tasapainottaisi kannan perimää lisäämällä näiden kalojen perintötekijöiden osuutta syntyvissä vuosiluokissa. Lisäksi isojen kuhien ja muiden petojen aiheuttama valintapaine vaikuttaa kalastukseen verrattuna vastakkaiseen suuntaan. Petojen saalistus kohdistuu pieniin ja nuoriin kaloihin, ja pedoilta välttyvät parhaiten nopeasti kasvavat ja myöhään sukukypsyvät kalat. Isoja kuhayksilöitä säästävällä kalastuksen ohjauksella voitaisiin pienentää perinnöllisten muutosten riskiä, hidastaa kuhan sukukypsyyskoon pienenemistä ja siten myös kasvattaa saaliita.

Lue tästä koko tiedote

 

Kalojen virikekasvatusta voidaan soveltaa erilaisiin viljelylaitoksiin 

 
LUKE11.2.2015, kuva LUKE
Virikekasvatusmenetelmällä voidaan tuottaa aiempaa paremmin luonnossa menestyviä lohen ja taimenen istutuspoikasia. Menetelmä on helposti sovellettavissa erilaisiin poikastuotantolaitoksiin, ja se kehitettiin alusta alkaen tuotantomittakaavan kasvatukseen soveltuvaksi. Menetelmää on nyt testattu myös yksityisillä kalanviljelylaitoksilla, ja käyttökokemuksista on laadittu menetelmän soveltamista helpottava esite ja raportti.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että normaaleissa laitosaltaissa kasvatettujen lohen ja taimenen poikasten selviytyminen istutusten jälkeen on heikkoa. Virikekasvatuksen ajatuksena on lisätä laitospoikasten selviytymismahdollisuuksia valmistamalla poikasia luonnonolosuhteisiin. Virikealtaassa poikaset voivat oppia erilaisia käyttäytymismalleja pystyäkseen hyödyntämään luonnon ravintoa ja välttääkseen petojen saalistusta. Virikekasvatusmenetelmän toteutus on yksinkertaista ja siinä voidaan käyttää samanlaisia altaita, rehuja ja kasvatustiheyksiä kuin normaalissa poikastuotantolaitoksessa. Nykyisestä poikasviljelystä poiketen kaloille on virikealtaassa tarjolla suojapaikkoja, ja lisäksi vesitysolosuhteita muutetaan satunnaisesti kasvatuksen aikana.

Tähän mennessä saadut tulokset virikekasvatuksesta ovat olleet hyviä niin kasvatuksen aikana kuin istutuksen jälkeistä menestymistä mittaavissa testeissä. Virikealtaissa oli useissa tapauksissa kasvatuksen aikana vähemmän loistaudeista aiheutuvaa hoitotarvetta normaalialtaisiin verrattuna. Lisäksi loisista aiheutuva kuolleisuus oli monissa kasvatustesteissä pienempi kuin normaalialtaissa. Tämä kompensoi virikealtaiden puhdistuksesta aiheutuvaa lisätyötä ja rakenteiden kustannuksia. Tärkeimmät tulokset saatiin kuitenkin istutuskokeista, joissa havaittiin, että virikekasvatettujen poikasten selviytyminen luonnossa oli jopa kaksinkertainen normaalimenetelmällä kasvatettuihin poikasiin verrattuna. Ne pystyivät normaali-istukkaita paremmin hyödyntämään luonnonravintoa, niiden istutuksen jälkeinen kasvu oli parempi ja ne pystyivät myös pienentämään riskikäyttäytymistä petokalan läsnä ollessa. Koetilanteessa havaittiin myös, että virikekasvatetut kalat voivat olla erilaisen käyttäytymisensä vuoksi vaikeammin kalastettavia kuin normaalit istukkaat.

Virikekasvatusmenetelmä kehitettiin ja testattiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) Kainuun kalantutkimusasemalla yhteistyössä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen sekä Eviran tutkijoiden kanssa. 

 Lue tästä koko tiedote


Kansalle kotimaista kalaa! – Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt kestävän kehityksen sitoumuksen
Maa- ja metsätalousministeriö  4.2.2015 
 

 Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt kestävän kehityksen sitoumuksen. Sitoumuksen avulla kehitetään edellytyksiä kotimaisen kalan alkutuotannolle ja jatkojalostukselle, jotta suomalaiset saisivat kestävästi ja vastuullisesti tuotettua kalaa ruokapöytiinsä. Tavoitteena on kotimaisten kalatuotteiden tuotannon kasvattaminen kestävällä tavalla, kalavarojen tilan parantaminen, yhteistyön parantaminen kalataloussektorin sisällä ja muiden toimialojen, kuten lähiruokasektorin, kanssa sekä kalatalouteen liittyvien ristiriitojen hallinta. Sitoumuksella edistetään myös kalaan ja kalastukseen liittyviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.

Kalan käyttö lisääntyy tasaisesti Suomessa, mutta se on edelleen alihyödynnetty luonnonvara. Nykyisin vain noin 26 % syödystä kalasta on kotimaista. Kala on ravitsemuksellisesti hyvä vaihtoehto ja lihan ja ulkomaisen kalan korvaaminen kotimaisella kalalla vähentää ilmastopäästöjä ja muita haitallisia ympäristövaikutuksia. Kalataloudella on myös merkittäviä aluetaloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Siksi haluamme lisätä kotimaisen kalan saatavuutta ja käyttöä.

Maa- ja metsätalousministeriön kestävän kehityksen sitoumus liittyy Kestävän kehityksen toimikunnan ylläpitämään yhteiskuntasitoumusprosessiin – Suomi, jonka haluamme 2050. Yhteiskuntasitoumusta toteutetaan muun muassa eri organisaatioiden omien toimenpidesitoumusten kautta. Sitoumukset löytyvät sivustolta www.sitoumus2050.fi. 


Lue tästä koko tiedote

Kuusamojärvi keveni yli 17 000 kilolla 

Koillissanomat 22.09.2014 / kuva Koillissanomat

Kuusamojärvestä on nostettu yli 17 000 kiloa vähempiarvoista kalaa. Kantokylän kalastuskunnan organisoimassa pyynti-iskussa Kuusamojärvellä ammattikalastajat nuottasivat kaksi päivää neljällä nuotalla. Saaliista suurin osa, yli 90 prosenttia, oli pientä särkeä. Sekaan mahtui säynettä, ahventa, kiiskeä ja muutama hauki. Arvokalaa, muikkua saalissa oli vain prosentin verran.

Pyynti-iskun saalis menee eläinrehuksi turkistarhoille. Kalastajien mielestä saalis osoitti, että vähempiarvoisen kalan pyynti-iskuille on tarvetta ja niitä pitäisi tehdä joka vuosi.

Lisätietoa osoitteesta: http://www.uistin.net/kalastuskunnat/kantokylaen-kalastuskunta.

Lue tästä koko juttu

 
Kotimainen kalabisnes kärsii pakotteista 
 
Yle 21.9.2014 Kuva: Antti Kolppo / Yle

Venäjän vastaiset pakotteet kurittavat maatalouden lisäksi myös kotimaista kalataloutta. Kotimaisesta kalasta noin kolmannes on perinteisesti päätynyt vientiin Venäjälle. Kalajalostamot joutuvat nyt miettimään korvaavia markkinoita tuotteilleen.

Venäjän vastaiset pakotteet iskivät pahaan saumaan juuri kalastuskauden kynnyksellä. Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas on huolissaan elinkeinon tulevaisuudesta. – Nyt on hyvin suuri epätietoisuus siitä, mihin kalat saadaan menemään. Jos nämä pakotteet jatkuvat pitkään esimerkiksi ensi kevääseen, niin ongelmat vaan lisääntyvät, Jordas sanoo.

Itänaapuriin on viety etenkin silakkaa ja kilohailia. Nyt Lounais-Suomen jalostamojen pakastimissa odottaa 4 500 tonnia Venäjälle tarkoitettua kalaa, jolle pitäisi keksiä uusia markkinoita. Korvaavaa vientimaata on vaikea löytää, sillä esimerkiksi EU ei huoli suomalaista silakkaa dioksiinipitoisuuksien takia. – Realistinen vaihtoehto on turkistarhauksen tarpeisiin, ja jos ajatellaan tulevaa kalastusta, niin myös kalajauheeksi Tanskaan. Vähemmän tavaraa menee kaupaksi ja luultavasti halvempaan hintaan, Jordas arvioi.

Hallitus on nyt esittänyt eduskunnalle, että kalataloutta tuettaisiin 600 000 eurolla. Summa kattaa varastoon jääneen kalan, mutta ei auta elinkeinoa jatkoa ajatellen. Summan maksamiseen täytyy vielä saada EU-komission lupa, ja voi olla, että yrittäjät joutuvat odottamaan tukea ensi vuoden puolelle.


Lue tästä koko juttu


Vesiviljely on vastuullista ja ekotehokas tapa tuottaa ravintoa 

Kasvava ihmiskunta tarvitsee lisää ruokaa. Ruoantuotannon suurin lisäpotentiaali on vesiviljelyssä ja kasvatetut lohikalat ovat yksi terveellisimmistä elintarvikkeista.

Vesiviljelyn ympäristöystävällisyyttä Suomessa tukee sen säännöstelty ja tarkka valvonta. Kasvatetun kirjolohen hiilijalanjälki on keskimäärin vain kuudesosa naudanlihan hiilijalanjäljestä. Sian- ja broilerinlihaan verrattuna kirjolohifileen hiilijalanjälki on parhaimmillaan puolet pienempi. Kala tuottaa samalla rehumäärällä kolme kertaa enemmän ihmisravintoa kuin sika tai kana, koska kala ei tarvitse rehun energiaa itsensä lämmittämiseen, jäähdyttämiseen tai pystyssä pitämiseen.

Suomenlahti.info


Raakku on kärsinyt metsien ojituksesta

Yle 29.7.2014, kuva Yle 

Jokihelmisimpukan eli raakun kannat ovat Suomessa pelättyäkin heikommat. Esimerkiksi Kainuun virtavesistä löytyy enää pääasiassa vanhoja, jopa yli satavuotiaita yksilöitä. Uusiutuvaa kantaa on vain harvoissa kohteissa.

Metsähallituksen tutkijat ovat käyneet kolmen vuoden aikana Kainuussa läpi kymmeniä jokia ja puroja, mutta uusiutuvaa, pientä raakkukantaa on vain kourallisessa kohteista. Raakun kohtaloksi on koitunut ihminen, joka on muokannut ympäristöä. Tuhoisinta raakulle on ollut metsien ojitus. Pienet raakut eivät selviä sedimenttikerroksessa, joka kulkeutuu ojia pitkin puroihin ja jokiin. Happi käy möhnän seassa vähiin.

Oulujoen vesistöön kuuluvissa Kainuun virtavesissä raakkukantaa on selvitetty sähkökoekalastaen ja sukeltaen. Isäntäkalojen kiduksista on tarkistettavissa, onko uusia raakkuja kehittymässä. Kainuun virtavesissä tehdään vielä tämän kesän aikana tarkistuskäyntejä, jotta raakkuesiintymät saadaan mahdollisimman tarkkaan selville. Paikallistaminen on tärkeää, jotta erittäin uhanalaisen simpukan suojelu onnistuisi.

Lue tästä koko juttu
 

Nuotanveto on katoavaa kansanperinnettä

Yle 28.7.2014, kuva Yle / Jani Ilola  

Joutsassa, Suonteen kirkkaista vesistä nostetaan harrastajavoimin muikkua vielä perinteisellä tavalla. Nuotanveto Mankinsaaren selällä on vuosittainen tapahtuma, joka kerää ranta-asukkaat ja mökkiläiset yhteen.

Perinteinen nuotanveto alkaa nuotan kääntämisellä, eli painot ja kohot järjestetään eri puolille venettä. Joutsalaisen vapaa-ajankalastajan Anssi Saaren pieni perusnuotta on noin 15 metriä korkea ja 140 metriä leveä. Pienen nuotan käsittelyyn riittää kaksi ihmistä. Nuotanveto ei ole kiireisten ihmisten hommaa. Aikaa pitää varata useampi tunti, eikä saaliista ole mitään takeita. Hyvällä tuurilla muikkua voi nousta jopa satoja kiloja, toisinaan Ahti on kitsaammalla päällä. Anssi Saari kertoo, että luotaimella yritetään katsoa missä on hyvät paikat ja kalaparvi liikkuu, mutta monesti saaliiksi nousee pelkkää kuoretta.

Anssi Saaren mukaan keskimääräinen saalis on noin 70–80 kiloa muikkua. Toivotuin saalis on isokokoinen muikku, sillä sen menekki on hyvä. Saari toimittaa muikut paikalliselle kalastajalle, joka jatkojalostaa ja myy ne eteenpäin. Nuotanvetoon osallistuneet mökkiläiset ja naapurit saavat toki saaliista oman osansa.

Lue tästä koko juttu
 

Laiton rokastus on isien ja poikien yhteinen harrastus

Yle 28.7.2014, kuva Yle / Karoliina Haapakoski  

Lohien kalastaminen rokastamalla aiheuttaa hallaa kalakannalle ja työsarkaa viranomaisille. Keminmaan Isohaarassa rokastusta on pyritty saamaan kuriin tehostetulla valvonnalla sekä voimalaitoksen kalastuskieltoalueelle asennetuilla painoilla varustetuilla vaijereilla.

Hyvänä kalapaikkana tunnetussa Isohaarassa kalastetaan lohta monella tapaa: niin perhoilla, verkoilla kuin soutu-ja rantakalastamallakin. Yön hämyiset tunnit houkuttelevat paikalle kuitenkin myös salaa lohta pyytävät rokastajat. He heittävät puntilla varustetun koukun loheen ja yrittävät vetää kalan kiinni jääneen koukun avulla rantaan. Koukun haavoittamista kaloista saadaan vain pieni osa vedestä pois.

– Arviolta kahdeksan kymmenestä kalasta pääsee koukusta irti ja jää kitumaan jokeen. Vesihome ja muut taudit pääsevät iskemään siitä koukun kylkeen aiheuttamasta haavasta ja lohi pikkuhiljaa kuolee vammoihinsa, Kemin Merivartioaseman vanhempi merivartija Jussi Nuojua kuvaa.

Merivartijoiden mukaan rokastajien joukko on pieni, mutta sitäkin vaikeammin laittomasta kalastuksesta kiinni otettava. Vakioporukalla on lailliset ja laittomat kalastusvälineet mukanaan ja valvonnan osuessa kohdalle ei laittomia rokastusvehkeitä ole mailla eikä halmeilla.
Niukat resurssit vaikeuttavat valvontaa

Rokastaminen on vaikea saada kokonaan loppumaan. Voimalaitoksen kalastuskieltoalueelle on asennettu vaijereita, joihin rokastukoukkujen toivotaan tarttuvan ja näin estävän laittoman rokastuksen. Pahimmillaan vaijerit siirtävät kuitenkin rokastuksen vain eri paikkaan. Vaikka kalastusta valvotaan useiden viranomaisten yhteistyönä, on siihen käytettävät resurssit kuitenkin pienet. Merivartioston pääasiallinen tehtäväkenttä on meripelastustehtävät, jotka menevät aina kalastuksen valvonnan edelle.

Lue tästä koko juttu
 

Osaava katukalastaja saa Ruoholahdesta kalan minuutissa

HELSINGIN SANOMAT 23.7.2014 Jose Riikonen, Kuva Vesa Laitinen 
 
Katukalastaja voi mennä samalla reissulla kauppaan, kauneushoitolaan, baariin ja kalastamaan
"Ruoholahti. Pääteasema. Metro menee kääntöraiteelle. Pyydämme matkustajia poistumaan junasta." Täältä, Ruoholahden kanavasta, keskeltä kivisintä Helsinkiä katukalastaja Pentti Rantala onkii kohta vartissa toistakymmentä kalaa. Saattaa kuulostaa kalajutulta, mutta totta se on: Helsingin ytimen vedet ovat mainioita kalastuspaikkoja.

"On ollut hienoa nähdä, kuinka viime aikoina kalastaminen Helsingissä on lisääntynyt. Nuoret yhdistävät kalastamisen piknikkiin ja grillaamiseen. Heillä on ihan normaalit kuteet päällä, ei mitään luteensyömiä kalakamppeita", Rantala sanoo.

Ilmiölle on oikein nimikin: puhutaan street-fishingistä eli katukalastuksesta. Urbaani kaupunkilainenkin voi olla kalamies. Helsingissä saa onkia missä vaan, ja Vanhankaupunginlahtea lukuun ottamatta kaikkialla saa myös virvelöidä, kunhan on maksanut Helsingin alueen kalastuksenhoitomaksun ja hommannut kalastuskortin.

Lue tästä koko juttu
 
 

"Järvissä on kroonista rapuruttoa"

Yle 21.7.2014, kuva Yle / Toni Pitkänen 

RKTL ennustaa tänä hyvää täplä- ja jokirapusaalista. Rapurutosta ei ole vielä tullut yhtään ilmoitusta mistään päin maata. RKTL:ssa pyydetään ravustajia lähettämään näytteitä Eviraan kaikesta epätavallisesta.

Viime vuoden ravustuskauden päätteeksi rapukannat jäivät edellisvuotta vahvemmiksi, mikä voi ennakoida hyvää täplä- ja jokirapusaalista tänä vuonna. Heinäkuun lämmin sää voivat saada ravut liikkeelle ja vauhdittaa viileän kesäkuun viivästyttämää kuorenvaihtoa. Tämän kesän rapuruttotilanteesta Suomessa ei tiedetä vielä juuri mitään.

– Ravustajien 
Eviraan lähettämät näytteet antavat sen ajantasaisimman tiedon tilanteesta. Yhtään ilmoitusta esimerkiksi rapurutosta ei vielä tullut mistään päin maata, kertoo riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Jouni Tulonen. Hän kehottaa ravustajia lähettämään näytteitä Eviraan kaikesta poikkeuksellisesta – kuolleista ravuista tai muusta erikoisesta. – Näin saadaan virallinen tieto rapurutosta. Rapujahan voi kuolla muistakin syistä, eikä sitä voi jättää arvailun varaan.

Oulujärven rutto saanee jatkoa

Kainuussa Oulujärven ravustuskausi päättyi viime kesänä lyhyeen, kun ravuista tavattiin ruttoa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Jouni Tulonen kertoo, ettei edellinen kesä kerro tämän kesän ruttotilanteesta paljoakaan. Järviin on ilmaantunut kroonista rapuruttoa, mikä haittaa rapukannan uusiutumista. Esimerkiksi jokiravut eivät välttämättä heti kuole ruttoon, vaan voivat pärjätä talvenkin yli. Istutetut ravut voivat saada tartunnan kantajayksilöiltä.
Tutkija Jouni Tulonen RTKL:sta kertoo, että rapuruttoa torjutaan lopulta yksinkertaisin konstein.

– Desinfioidaan pyydykset, ei siirretä rapuja vesistöstä toiseen ja pyydetään yhdessä vesistössä yksillä ja samoilla välineillä, eikä kuljeteta niitä eri vesistöissä. 
– Olen näitä ohjeita toistanut jo 30 vuotta, ja aina vain on heitä, jotka eivät tiedä tai välitä näistä asioista, Tulonen huokaa.

 
Merikotkat häiritsevät merimetsoja yhä laajemmalla 

Yle 5.6.2014, kuva Yle / Elina Ojanotko 

Merimetsojen kantojen odotetaan olevan voimissaan leudon talven vuoksi.  Toisaalta merimetsojen luontaiset viholliset, merikotkat, ovat levittäytyneet yhä laajemmalle merimetsojen pariin ja tyhjentäneet jopa kokonaisia luotoja merimetsoista. – Kovina talvina merimetsojen kanta on noussut niukasti tai määrä on jopa vähentynyt. Viime talvi oli leuto ja siksi voisi odottaa, että kannat ovat voimissaan. Mutta on mahdotonta vielä tässä vaiheessa laskentoja sanoa, kasvaako pesintöjen määrä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Pekka Rusanen.

Merikotkat voivat napsia tyhjäksi kokonaisen metsoluodon

Viime vuonna merikotkat häiritsivät merimetsojen pesintää muun muassa Paraisilla ja Kustavissa. Viime vuonna esimerkiksi Kustavissa vajaa sata pesää käsittänyt yhdyskunta lopetti pesinnän kokonaan merikotkien häirinnän takia. Vielä vuonna 2010 Kustavissa oli enimmillään noin 700 merimetson pesää. – Merikotkien leviämisestä entistä laajemmalle alueelle on tullut jo havaintoja. Nyt on jo itäisellä Suomenlahdella, Loviisassa, yksi luoto tyhjentynyt merimetsojen pesistä merikotkien takia. Pidemmällä aikavälillä merikotkien aiheuttama häirintä saattaa näkyä merimetsojen poikasten määrässä. Jos merikotkan tekemä häirintä yleistyy, niin parin kolmen vuoden viiveellä se voi näkyä koko merimetsokannassa, kertoo tutkija Pekka Rusanen.

Merimetsokanta yli kuusinkertaistunut kymmenessä vuodessa

Merimetsojen pesivien parien määrä on kasvanut vajaassa kymmenessä vuodessa alle 3 000 parista yli 18 000 pariin. Kesällä 2013 pesiviä pareja laskettiin olevan yhteensä 18 580. Tämän vuoden laskennat saadaan valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä.
 
 
Siikojen, taimenten ja lohien vaellus ja lisääntyminen halutaan turvata paremmin Varsinais-Suomessa

Yle 18.6.2014, kuva Yle / Yrjö Hjelt 

Aurajoki aiotaan rauhoittaa kokonaan siika- ja lohivesistöksi. Aiemmin määrittely on kattanut vain neljä koskea. Siikojen, lohien ja taimenten lisääntymispaikat ja vaellusreitit kartoitetaan uusiksi Varsinais-Suomessa. Tarkoituksena on turvata aiempaa paremmin kalojen vaellusta, lisääntymistä ja kasvatusta. Esimerkiksi Aurojoki sivu-uomineen aiotaan määritellä kokonaan siika- ja lohivesistöksi. Aiemmin määrittely on kattanut vain neljää koskea. Nyt määrittelyn piiriin oteaan myös puroja ja sivu-uomia, joissa kalojen tiedetään kutevan.

Siika- ja lohipitoisilla vesillä eivät päde yleiskalastusoikeudet.

Edellisen kerran siika- ja lohivedet tarkastettiin yli 10 vuotta sitten. Määrittely tehdään uusiksi, sillä kalojen lisääntymisestä ja vaelluksesta on saatu paljon uutta tietoa.

Lue tästä koko juttu


Ammattikalastaja toivoo jatkuvuutta eikä poukkoilua

Yle 17.6.2014, kuva Yle / Riikka Rautiainen 

Ammattikalastajat ovat pääsemässä lohenpyyntiin myös aivan pohjoisessa. Perämeren kauimmaisessa kolkassa kausi käynnistyy asteittain juhannuksen jälkeen, mutta Kemijoen edustan merialueella lohenpyyntiin on päästy jo aiemmin. Epävarmuus lohenkalastuksen ympäriltä ei ole hälvennyt, vaikka ostoboikotista ei tullutkaan tälle kesälle mitään. Kemiläinen ammattikalastaja Markku Sotisaari pukee sanoiksi alkukauden tunnot. – Kun kalaa alkaa tulla, niin pitäisi samaan aikaan laittaa pyyntiä ja perata kalaa. Kiire tulee aina, mutta nyt lohille löytyy kuitenkin ottajia. Onneksi boikotti purettiin ja Keskon miehetkin heräsivät, summaa Sotisaari.

Ammatti kulkee suvussa

Lohenpyynnillä on iso merkitys ammattikalastajalle, jonka suvussa pyyntitaidot ovat kulkeneet isältä pojalle. Siika on ammattikunnan tärkein saaliskala Perämerellä, mutta mitä pohjoisemmaksi tullaan, niin sitä tärkeämpää on lohenpyynti. Kemijoen edustalle luodulla terminaalikalastusalueella lohenpyyntiin pääsee piirun verran lähialueita aikaisemmin. Alue on tarkoitettu niin sanotun velvoitekalan pyyntiin, koska voimayhtiöt istuttavat sinne lohta ja siikaa korvauksena joen valjastamisesta sähköntuotantoon. Terminaalikalastusalueella kalastavia kritisoidaan siitä, että rysiin päätyy istutetun lohen varjolla myös Tornionjoen luonnonlohikantaa, joka on samaan aikaan uimassa kohti kotijokea. Veneen pohjalla olevasta lohesta ei paljain silmin huomaa, onko se luonnon kantaa vai istutettu.

Lue tästä koko juttu

 

Uusi tauti vaivaa täplärapunaaraita 

Turun Sanomat 16.6.2014, kuva ts / Lilli Jokela

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat löytäneet yhdessä ruotsalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa uuden täplärapunaaraita vaivaavan taudin.

Pyrstöjalkataudiksi nimetty tauti syö naaraiden pyrstöjalat, heikentää lisääntymistä ja voi lisätä emorapujen kuolevuutta. Täplärapukannan taantumiset ja äkilliset romahdukset Suomessa saattavat olla osin pyrstöjalkataudin aiheuttamia.

 uutislinkki

 

Järvitaimen on uhanalainen matkailuvaltti 

12.6.2014 Yle / uutiset  Kuva: Riikka Pennanen /Yle
 

Keski-Suomen maakuntakala, järvitaimen, on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Kalan suurin ongelma on liikakalastus. Maakunnan kalastusmatkailun pääpisteitä ovat alueen monet koskikalastuskohteet. Koskien arvostetuimman saaliin tehokkaampi suojeleminen vaikuttaisi osaltaan koskikalastuksen matkailumerkitykseen maakunnassa.

Keski-Suomi tarjoaa Suomen mittakaavassa monipuoliset puitteet erä- ja kalastusmatkailuun, erityisesti koskikalastuskohteissa. Koskistakin pyydetty järvitaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. – Viime vuosina on ollut kysyntää koskikalastuskohteille Keski-Suomessa. Palvelut ovat täällä lähellä, kalastajat ja matkailijat ovat tykänneet. Kalaa tulee vielä kohtuullisen hyvin, tuumaa hankasalmelainen erä- ja kalastusmatkailuyrittäjä Petri Korhonen. Korhonen tietää, että Keski-Suomen maakuntakalan tila on huonoilla kantimilla. – Jos järvitaimenen kanta saataisiin kasvamaan ja kestämään omakantaisesti, se olisi hyvä myyntivaltti myös ulkomailla.

Järvitaimenen liikakalastus aiheuttaa sen, että kutevien kalojen määrä jää pieneksi. – Meidän pitäisi suojella järvitaimenta niin, että emokalat pääsisivät edes kerran elämänsä aikana lisääntymään ja tätä kautta järvitaimenen luonnollinen elinkierto palautuisi, sanoo Keski-Suomen Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Matti Sipponen. Kalatalouspäällikkö kertoo, että kalastusalueet ovat laatineet vesilleen käyttö- ja hoitosuunnitelmat.

Petri Korhonen kehuu maakuntakalaa kauniiksi ja pulskaksi taimeneksi, se on ollut kautta aikojen koskissa arvostettu saalis. Järvitaimenen suojeleminen kovalla kädellä voi osiltaan vaikuttaa matkailijoiden kiinnostukseen alueella. Korhosen mukaan suurin työ tulisi tehdä järvialueilla. Yhteistyötä järvitaimenkannan pelastamiseksi tulisi Korhosen mielestä tehdä ammatinharjoittajien, tutkijoiden ja matkailuyrittäjien yhteistyössä. Korhonen toteaa, että pitkästä aikaa töitä kannan eteen tehdään ja konkreettisia tuloksiakin varmasti saadaan.

Keski-Suomen maakuntakalan, järvitaimenen, tilasta kokoontuu tänään keskustelemaan joukko asiantuntijoita. Järvitaimenkannat kasvuun Keski-Suomessa -seminaarissa Laukaassa keskustellaan kalatalouden piirissä toimivien kanssa kalan suojelemisesta ja vastuullisesta kalastustoimialasta.


Lue tästä koko juttu

 

Tenon kalastusmatkailijoiden saalisseuranta jälleen netissä 


11.06.2014 RKTL, kuva Panu Orel

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen verkkosivuilla voi seurata Tenojoen Suomen puolen kalastusmatkailijoiden ilmoittamia lohisaaliita. Saalisseuranta päivittyy ajantasaisesti ja se jatkuu kalastuskauden 2014 loppuun asti.

Verkkopalvelussa on nähtävissä Tenojoen kalastusmatkailijoiden lohisaaliit viikoittain ja kuukausittain eri painoluokkiin jaoteltuna. Sivuilta voi esimerkiksi tarkastella, kuinka monta yli 20 kg:n lohta on ilmoitettu saaduksi ja seurata kappalemääräisen lohisaaliin kasvua kalastuskauden aikana. Sivuilla on myös kalastusmatkailijoiden ilmoittamien lohisaaliiden yhteenveto vuosilta 2009 - 2013 sekä tietoa kauden 2013 lohestuksesta, saaliista ja saaliittomuudesta.Saalisseuranta on osoitteessa:

www.rktl.fi/kala/kalavarat/teno_naatamojoen_lohi/tenojoen_kalastusmatkailijoiden_lohisaaliit.html

Lue koko tiedote tästä


Kala on parasta pikaruokaa 


yle.fi/uutiset 9.6.2014, kuva Petri Vironen Yle
 

"Järvikalat ovat melkein makeita, kuin karkkia söisi. Itse pyydetty kala on parhaimmillaan kestävää kehitystä", sanoo Ilkka Arvola ja pahoittelee, että Saimaan ammattikalastus on melkein loppumassa.

Kalakaupassa on liikaa välikäsiä

Markettien kalatiskeistä Arvola ei innostu: – Harvoin siellä hinta-laatu -suhde on kohdillaan. Harvoin kala siellä on ihan tuore, samanaikaisesti hinta on kova. Ketjua kalastajalta sinne tiskille pitäisi kehittää ja lyhentää. Nykyään kalastaja ei saa juuri mitään palkkaa kalasta, välikäsiä on liikaa eikä lainsäädäntö helpota tilannetta.

Moni kesäkulkija saa kalansa ilmaiseksi. Kotitarvekalastaja saa ahventa ja haukea ja monenlaista muuta sinttiä. Yllättävästi Ilkka Arvola kutsuu haukea "huikean hienoksi kalaksi". – Hauki pitää kypsentää varovasti. Pääasia, että se ei kuivu. Oikein käsiteltynä hauki on loistavanmakuinen kala. Sen huonoin puoli on ruotoisuus: – Se Y-ruoto on vähän pirullinen, fileen joutuu veistelemään, jotta sen saa ruodottomaksi. Kalan maustamisessa Ilkka Arvola pysyy mielellään pelkässä suolassa, ehkä tuoreita yrttejä kaveriksi: timjamia kalakeittoon, varovainen vivahde rosmariinia lohen tai kuhan kaveriksi.

Itse pyydetty – hyvällä omallatunnolla syöty

– Itse pyydetty kala on parhaimmillaan kestävää kehitystä. Se toimii melkein enemmän hoitavana tapana hankkia ruokaa kuin kuluttavana. Pikkuahvenistakin saa herkkua. Ilkka Arvola kertoo enonsa ahvenpotista: ahvenet nyljetään, lisätään pataan sipulia, vähän olutta ja laakerinlehtiä. Haudutetaan pitkään, tuntikausia. Kun ruodot ovat hautuneet pehmeiksi ja huomaamattomiksi, potti syödään leivän tai uusien perunoitten kaverina. Pikkuahvenista tulee myös mainio kalakeitto: sipulit, perunat, ahvenet kerralla pataan, haudutetaan pitkään ja hartaasti ja kun kaikki on läpikypsää, siivilöidään keitto.


Lue tästä koko juttu

 

Kun viranomaisten lupa maksaa enemmän kuin työ – arvokalan vapaa kulku vaarantuu


yle.fi/uutiset 9.6.2014, kuva Timo Leponiemi Yle 
 

Aluehallintovirasto AVI vaikeuttaa kalateiden kunnostamista. AVI perii pahimmillaan vesistöjen kunnostustyöluvista jopa 7 000-13 000 euroa. Aiemmin kunnostuslupia hakivat viranomaiset, mutta nykyään kunnostusten maksumiehinä ovat kalastusalueet.

Vesistöjen kunnostustyöluvan hintaan vaikuttavat kalapatojen määrä ja valuma-alueen koko. Hämeen kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan Tomi Rannan mukaan ongelmana on kunnostustoimenpiteitä tehtäessä se, että lupamaksut näyttelevät niin suurta roolia, että osa hankkeista jää tällä hetkellä toteuttamatta. Jos lupamaksut alkavat olla monikertaiset hankkeen kustannuksiin nähden, niin silloin alkaa jossain olla vikaa, Ranta sanoo.

Lupahinta saattaa nousta kohtuuttoman suureksi työmäärään nähden, jolloin arvokalakantojen elvyttäminen pienvesistöissä saattaa loppua. Näin on käymässä esimerkiksi Heinolan ja Keski-Päijänteen kalastusalueilla. Myös Hämeenlinnassa Renkajoen kalapatojen kunnostaminen saattaa jäädä pahasti kesken.

Valtionrahaa ei kunnostushankkeille tipu

Aiemmin kunnostuslupia hakivat viranomaiset, mutta nykyään lupia hakevat kalastusalueet. Hankkeen toteuttamista hankaloittaa myös se, että lupa-maksuihin ei ole mahdollista saada rahoitusta mistään valtion rahoitusmuodoista esimerkiksi vesistöjen kunnostusmäärärahoista. Tästä syystä tilanne on kunnostusten suhteen aika vaikea tällä hetkellä. Tosin pienempiä kunnostustöitä pystytään tekemään kuten tähänkin asti, koska niihin ei tarvita erillistä kunnostuslupaa AVI:lta, muistuttaa Ranta.


Lue tästä koko juttu

 

Merialueen ammattikalastajille kaikkien aikojen ennätyssaalis

 
RKTL 09.06.2014 
 

Suomen ammattikalastuksen saalis mereltä oli 138 miljoonaa kiloa vuonna 2013. Saalis oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Se oli määrältään viisi miljoonaa kiloa ja arvoltaan kymmenen miljoonaa euroa suurempi kuin edellisenä vuonna. Tiedot ilmenevät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen uudesta tilastojulkaisusta Ammattikalastus merellä 2013.

Merialueen ammattikalastajat saivat saaliistaan 47 miljoonaa euroa vuonna 2013. Arvoltaan tärkein laji oli silakka (34 milj. euroa). Muita taloudellisesti merkittäviä saalislajeja olivat siika (2,7 milj. euroa), kilohaili (2,6 milj. euroa), ahven (1,6 milj. euroa), kuha (1,6 milj. euroa) ja lohi (0,9 milj. euroa). Silakka oli arvokkain saalislaji useimmilla merialueilla, mutta Suomenlahdella arvokkain saalis saatiin kilohailista ja Perämerellä siiasta.


Ammattikalastus merellä 2013


 Kuusamojärvi keveni yli 17 000 kilolla 

 
Koillissanomat 22.09.2014 / kuva Koillissanomat
 
Kuusamojärvestä on nostettu yli 17 000 kiloa vähempiarvoista kalaa. Kantokylän kalastuskunnan organisoimassa pyynti-iskussa Kuusamojärvellä ammattikalastajat nuottasivat kaksi päivää neljällä nuotalla. Saaliista suurin osa, yli 90 prosenttia, oli pientä särkeä. Sekaan mahtui säynettä, ahventa, kiiskeä ja muutama hauki. Arvokalaa, muikkua saalissa oli vain prosentin verran.
Pyynti-iskun saalis menee eläinrehuksi turkistarhoille.
Kalastajien mielestä saalis osoitti, että vähempiarvoisen kalan pyynti-iskuille on tarvetta ja niitä pitäisi tehdä joka vuosi.
Lisätietoa osoitteesta: http://www.uistin.net/kalastuskunnat/kantokylaen-kalastuskunta.
 
Lue tästä koko juttu
http://www.koillissanomat.fi/etusivu/7105319.html
 
Kotimainen kalabisnes kärsii pakotteista
Yle 21.9.2014 Kuva: Antti Kolppo / Yle
Venäjän vastaiset pakotteet kurittavat maatalouden lisäksi myös kotimaista kalataloutta. Kotimaisesta kalasta noin kolmannes on perinteisesti päätynyt vientiin Venäjälle. Kalajalostamot joutuvat nyt miettimään korvaavia markkinoita tuotteilleen.
Venäjän vastaiset pakotteet iskivät pahaan saumaan juuri kalastuskauden kynnyksellä. Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas on huolissaan elinkeinon tulevaisuudesta. – Nyt on hyvin suuri epätietoisuus siitä, mihin kalat saadaan menemään. Jos nämä pakotteet jatkuvat pitkään esimerkiksi ensi kevääseen, niin ongelmat vaan lisääntyvät, Jordas sanoo.
Itänaapuriin on viety etenkin silakkaa ja kilohailia. Nyt Lounais-Suomen jalostamojen pakastimissa odottaa 4 500 tonnia Venäjälle tarkoitettua kalaa, jolle pitäisi keksiä uusia markkinoita. Korvaavaa vientimaata on vaikea löytää, sillä esimerkiksi EU ei huoli suomalaista silakkaa dioksiinipitoisuuksien takia. – Realistinen vaihtoehto on turkistarhauksen tarpeisiin, ja jos ajatellaan tulevaa kalastusta, niin myös kalajauheeksi Tanskaan. Vähemmän tavaraa menee kaupaksi ja luultavasti halvempaan hintaan, Jordas arvioi.
Hallitus on nyt esittänyt eduskunnalle, että kalataloutta tuettaisiin 600 000 eurolla. Summa kattaa varastoon jääneen kalan, mutta ei auta elinkeinoa jatkoa ajatellen. Summan maksamiseen täytyy vielä saada EU-komission lupa, ja voi olla, että yrittäjät joutuvat odottamaan tukea ensi vuoden puolelle.
Lue tästä koko juttu
 
Etusivu
Yhdistys
Tapahtumia
Uutisia
Jäsenasiat
Työpaikat
Valokuvia
Linkit
Ota yhteyttä